Lammastilan päiväkirja
15.11.2008 Elmassa lankojen kera
Helsingissä pidettävät Elävä maaseutu -messut,
ELMAt, onnistuivat mukavasti. Kolmen päivän aikana Joutsan osastolla kävi lukemattomia ihmisiä tutustumassa niin Joutsan matkailutarjontaan kuin lammastilamme tuotteisiinkin. Satoja lammaskortteja sai uuden omistajan ja uutuus villalanka "ensimmäinen kotimainen norjalainen villapaitalanka" herätti sanahirviöllään ja syntytarinallaan kiinnostusta. Kuinkas sen paremmin voisin ilmaista?
Messuilla syntyy myös mukavia yhteyksiä toisiin käsityöläisiin, joiden kanssa voi jatkossa olla mielenkiintoista yhteistoimintaa lammastuotteiden merkeissä. Löytyi myös selitys omalle erikoiselle lampaiden väritykselle, eli mustana syntyvän lampaan muuttuminen ennen 2 vuoden ikää on kuulema Kimo-ominaisuus, periytyvä geeni! Eilen lampolassa totesin, että lähes jokaisen kerityn keväällisen karitsan kylki jo lupaavasti harmaantui, joten kaunista hohtavaa graniittiharmaata lankaa on siis jatkossa enemmän myytäväksi!
Kuluvalla viikolla saimme myös lähtemään seuraavat erät rygjalankaa Pirtin kehräämöön. Ihanan puhtaita ja siistejä villoja tänä vuonna, ei roskia eikä likaa! Teetän edelleenkin ensimmäisenä 320 tex x 2 pehmeää villapaitalankaa, jota on tulossa nyt siis luonnonvalkoisen lisäksi sekä graniitinharmaata että luonnonmustaa karitsanvillalankaa! Piristeväriksi teetän myös luonnonvärillä eli krapilla värjättyä tiilenpunaista, joten kohta villapaitalankoihin on mukavat sointuvat sävyt!
Näin joulun alla ideoin vielä muutamia lähetettäviä joululahjoja, jotka toimitan saajille suoraan täältä meiltä lahjan antajan nimellä varustettuna. On pieniä sydänystäväpaketteja, huovutusvilloja huovuttamisesta innostuneille, lankoja neulojille ja kurssikutsuja aloitteleville! Herkkutuotepaketteja on myös tulossa säilyvistä lammastuotteista yhdessä Mäkiahon juustolan kanssa, mutta niiden lähettäminen postissa saattaa olla ongelmallisempaa.
Kysy ihmessä näistäkin lisää, jos olet matkalla E75 tietä myöten vaikkapa pohjoiseen joulun alla!
1.11.2008 Uuden elämän odotus alkaa
Aloitan Lammastilan päiväkirjan pitämisen, koska juuri tästä kaikki alkaa lampaiden ja karitsoiden elämässä. Laitan kuulumisia ja kuvia ainakin kerran kuussa, ehkä useamminkin, jos kerrottavaa riittää!
Eilen saimme valmiiksi pässiryhmät eli isäpässien omat ”uuhihaaremit”. Se, mikä uuhi tulee millekin pässille, ei ole sattumanvaraista vaan hyvinkin tarkkaa puuhaa. Jokaisen uuhen taustat tutkitaan aina isovanhempiin saakka ja verrataan niitä isäpässien tietoihin – yhteisiä sukulaisia ei juurikaan saisi löytyä!
Lisäksi valintaan vaikuttaa Rygja-lampailla käytettävä linjajalostus. Sen mukaan tietystä esi-isästä kauan kauan sitten periytyneet pässit muodostavat oman sukulinjan, joita tällä hetkellä on Rygjalla elossa yhteensä viisi eli A, B, C, E ja F. Jokaisen lampaan suku määräytyy isäpässin mukaan ja tällä ajatuksella useimmat A-uuhet saavat sulhokseen B-pässin, B uuhet C pässin jne. Äitiuuhen omaa sukua ei huomioida syntyvien karitsoiden kirjaimessa ja tämän takia on hyvä tarkistaa uuhet vielä yksitellen, ettei yhteisiä sukulaisia isäpässin kanssa tosiaankaan esiinny.
Olemme tarkkailutila ja meillä ovat syntyvien karitsoiden suvut ja muutkin tiedot tarkasti selvillä. Useimmilla tavallisilla lammastiloilla ilmeisesti toimitaan niin, että ostetaan uusi vieras pässi uuhille vuoden tai parin välein. Karitsoinneista, siirroista, myynneistä ja kuolleista lampaista on tehtävä ilmoitukset ihan jokaisella lammastilalla, mutta tarkkailutilalla seurataan myös painon kehitystä, villan määrää ja lihasten kasvua ja tiedot julkaistaan aika-ajoin rotukohtaisesti Lammas ja Vuohi –lehdessä.
Meillä isäpässejä on viisi, joista neljä puhtaita Rygjia:
Porukan vanhin on kokenut B pässi Othello, harvinaisen mustaharmaan värin omaava C Caesar, kovasti kesän aikaan komistunut E Edward ja lammashuutokaupassakin hyvät arvostelut saanut F Falken.Viereisessä kuvassa Rygja-pässit kuvattuna lokakuussa 2008 omassa aitauksessaan, jossa nämä kaverit ovat pysyneet koko kesän 4 langan takana kiltisti, vaikka heti aidan toisella puolella on ollut välillä muutamia sulhoa odottelevia uuhia!
Lisäksi on varalla meillä syntynyt suomenlammassukuinen, luotettava ja rauhallinen Tomppa, jonka pitkässä mustaharmassa selässä on kuvattu monta pikkulasta ratsastamassa!
Pässiryhmien suunnittelu on sinänsä jo usean tunnin työn vaativa juttu, mutta varsinaisesti niiden toteutus on yhden päivän kova urakka. Suurin osa katraasta oli ulkoillut ja syönyt päivällä paaliheinää ulkona lämpimien syyspäivien mahdollistamana ja yöpynyt sisällä lampolan pahnoilla ihan näihin päiviin saakka. Nyt koko väki otetaan sisälle käytävällä uudistettuun lampolaan ja katsotaan jokainen lammas yksi kerrallaan korvamerkeistä, kuka kukin on. Isäpässit ja pässipojat olivatkin olleet jo sisällä jonkin aikaa, ettei laitumella tulisi ”vahinkoja” mutta kaikki muut lampaat tarkistettaan ja ryhmitellään.
Aiempien punnitus- ja ultraäänimittausten (usko tai älä, jokaisen karitsan lihaksikkuus on mitattu ja arvosteltu myös ultraäänellä!) perusteella on löytyneet parhaat karitsat, joista tulee uusia emiä, tosin vasta 1,5 vuoden päästä. Samoin on valittu muutama komea pässipoika varmuuden vuoksi suvunjatkajaksi jokaiseen kirjaimeen. Lisäksi tietysti muutamat erityisen kesyt tai kaunisvillaiset karitsat saavat jäädä, meidän pienlampolassa ollaan kuitenkin melko lempeitä…
Ulkoillut ryhmä siis laitettiin tiukkaan aitaukseen, josta kohtalaisen vähällä ”rodeolla” saatiin kiinni ensin karitsat. Sitten aikuiset uuhet jaettiin 5 eri ryhmään – ensin jätettiin aitaukseen vain Edwardin 14 morsiota, seuraavaan aitaukseen Caesarin uuhet jne. Lopulta kaikki 5 ryhmää olivat koossa ja isäpässit tuotiin niihin yksi kerrallaan. Rygjat ovat todella ihania, kun isoja pässejäkään ei tarvitse pelätä. Minä kävelin edellä kaurasangon kanssa ja toistasataa kiloa painava pässi seuraa kiltisti perässä! Kosiomenot alkoivat heti, kun sulhot pääsivät haaremiensa luo. Tulossa on siis karitsointiruuhka 143 päivän päästä…
Ryhmien teon yhteydessä tarkistettiin samalla, että kaikki 108 lammasta ovat tallella. Se ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää – näin suuren lauman joukosta ei mitenkään voi huomata illalla yhden tai viidenkään poissaoloa, jos laitumella on sattunut jotain. Vaarana ovat mm. ojat, harhautuminen aitauksen ulkopuolelle tai pedot. Jokainen korvamerkkinumero siis tutkittiin tarkoin ja uusia kiinnitettiin korvanlehtiin irronneiden tilalle. Silti taas on tilattava joitakin uusia merkkejä Ruotsista saakka, joidenkin lammasressujen korvat alkavat olla irtirepeytyneiden merkkien vuoksi jo kovin repaleisia…
Koko katraamme on nyt onnellisesti sisällä lampolassa omissa ryhmissään ja lampurin mieli helpottunut! Lampolassa lampaita on helppo seurata, ruokintaa voi säädellä tarpeen ja ryhmän mukaan ja kerittyjä lampaita tai karitsoita ei palele kuivilla pehkuilla sateelta ja viimalta suojassa. Viime viikolla tehty kerintä sattui säiden puolesta hyvään hetkeen, ei ole ollut vielä pakkasöitä tai kylmiä tuulia, joten lampailla on ollut aikaa ”totutella” kerinnän jälkeiseen lämpotilamuutokseen.
Tänä vuonna tuli muuten todella ihania ja puhtaita villoja, joista tehdään taas 
tilamme erikoisuutta, puhdasta suomalaista ”norjalaista” villalankaa! Lanka on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi ja se on mainittu neulomiseen hurahtaneen” Neulovan lehmän –nettiblogissakin. Lisää eri paksuuksia ja värejäkin on tulossa, nyt kun puhdasta materiaalia taas on yllinkyllin… Kiitos lampaat hienoista villoistanne!
Tulevalla viikolla olen lähdössä juuri villojen eli lankojen ja käsinvärjättyjen huovutusvillojen kanssa ELMA –messuille Helsinkiin pe-su 7-9.11.2008.
Tervetuloa ELMAAN tutustumaan Joutsan matkailutarjontaan ja hypistelemään villoja Joutsan osastolle 6s88!