Emät ja karitsat

Meillä on 25 Rygja-uuhen ja yhden kevään "mittainen" kokemus Rygjistä. Se ei ole paljon, mutta ainakin tähän saakka on vain hyvää sanottavaa. 

Valvoimme karitsointeja aika tarkkaan, mutta ihan joka tilanteeseen ei päästy mukaan. Mieluusti sitä uuhi "pinnistelee" silloin kun on valvova silmä läsnä eikä näytä oireitaan, mutta sitten voi puolen tunnin päästä olla valmista. Monet karitsoinnit menivät hyvin ja nopeasti ilman mitään apua, mutta muutama oli lujassa. Se ei liene ihme, kun karitsoiden keskipaino lähenteli viittä kiloa ja suurimmat olivat lähes seitsemän!

Kuvassa pikku pässit   Kapteeni Koukku lappu silmällään ja Peter Pan  vastasyntyneinä.

Uuhi valvoo tarkasti - lämpölamppu lämmittää -  taustalla sl-sukuisia karitsoita.

Karitsoita tuli 40 kpl ja maito riitti emillä hyvin. Yksi emä teki mäyrän värisen karitsan ja komensi sitä niin kovasti kuopimalla jaloilleen, että sen karitsan otimme pois emältään pulloruokintaan. Yhtä pienintä kolmospoikaa ruokimme myös avuksi pullolla, muuten kaikki Rygjauuhet hoitivat omansa itse.

Myös tuo ensin mainittu kuopijauuhi olisi ottanut lapsensa takaisin ja kävi sitä laitumella houkuttelemassa vielä yli 2 viikon päästä, mutta karitsa ei enää tuntenut emoaan. Mitään karitsoiden puskemista tai sitä, että emä ei antaisi karitsoiden imeä, ei ollut ollenkaan. Muutamilla suomenlampaillamme on esiintynyt tätä harmia ja siksi olikin mukavaa, kun Rygjauuhet olivat niin hoitavia karitsoitaan kohtaan!

Tänä keväänä emme aio tunnuttaa Rygjia kuin poikkeustapauksessa eli jos kuntoluokitus sitä vaatii. Ovat aika tuhdissa kunnossa, vaikka rehu ei niin kovin hyvää viime kesän jälkeen olekaan.